Saippuakuplateoria on sitä kun toinen ihminen koskettaa toista. Jättää jäljen, pysvän tai vähemmän pysyvän.

Mä näen maailman niin, että jokainen leijailee täällä omassa saippuakuplassaan. Näkee sen maailman sen oman saippuakuplan läpi. Joskus ne kuplat tarrautuu toisiinsa. Sitten ne taas irtoo ja jatkaa matkaansa. Välillä ne joutuu tuulen riepottelemaksi. Ne nousee korkeuksiin, ne hipasee maan pintaa. Lopulta ne puhkeaa. Mut sitä ei pitäis pelätä, koska sitä seuraa loputon vapaus.