Mutta se olikin vain mielikuvituksen tuotetta . No pun intended. Taivas näytti niin kauniilta, aurinko pilkottamassa puhtaan valkoisten pilvien lomasta. Säteet siivilöityvät ensin pilviharsojen läpi ja sitten sorjien koivurunkojen välistä. Kyynel vierähti katsoessani pienen pieniä silmiä, jotka näkivät päivänvalon vasta joitain päiviä sitten. Toivon pienen prinsessan saavan kaiken onnen ja turvan tässä maailmassa. Ja vahvan tahdon vievän läpi vaikka harmaan kiven.
Mistä tietää milloin on itsekäs ja milloin oikeasti asettaa muut itsensä edelle? Missä menee terve raja ja tasapaino näiden välillä? Mitä jos ajankin aina omaa etua enkä tiedosta sitä? Entä jos olen itsekäs kaikessa mitä teen? Ihan vahingossa.
0 mielipidettä: