En ole nyt kirjoittamassa syväluotaavaa analyysiä länsimaisen yhteiskunnan oksettavasta materiahysteriasta. Kunhan vain pohdin mistä tämä kaikki kyltymätön halu ostaa uusia esineitä kumpuaa? Kovan kamppailun jälkeen estin itseäni sekä perjantaina, että tänään ostamasta Lindexiltä niin suloisen väristä, mutta varsin asiallisen näköistä raitapaitaa. Perjantaina kävin sen jälkeen UFF:lla ja ostin ylihinnoitellun käsilaukun, viikonlopun aikana olin ehtinyt suunnitella ostavani paidan lisäksi myös farkut samasta liikkeestä. Sovittaessani vaatteita päälleni ja ihaillessani peilikuvaani (tunsinhan itsenä tänään sentään jopa jokseenkin siedettävän näköiseksi), koin kuitenkin vastenmielisyyden tunteita itseäni kohtaan jo siitä että himoitsin näiden vaatekappaleiden siirtämistä omaisuudekseni. Mitä kaikkea muuta sillä rahalla voisin tehdäkään? Ja mitä teen niillä kaikilla muilla vaatteilla, joita en tälläkään menolla saa kulutettua loppuun, saati sitten jos ostan vielä lisää? Entä ne pienten lasten kätöset, jotka ovat verillä näiden housujen ompelusta, vain jotta ansaitsisivat säälittävän roposen henkensä pitimiksi? Oksettaa, voin pahoin, tunnen itseinhoa ja syyllisyyttä.
Niin, että pirteää sunnuntaita vaan kaikille. Muistakaa rynnätä ostoksille huomenna heti aamusta tai viimeistään töiden jälkeen, ettette vain ehdi keksiä rahoille muuta käyttöä. Minäkin säntään kahdeksalta postiin hakemaan ne vielä yhdet, ehdottoman tarpeelliset converset, jotka tilasin ulkomailta saakka.
0 mielipidettä: